Mutta täytyy sanoa, että se on kerrassaan uuvuttavaa.
Täällä on erikseen aika paljon kaikenlaista Postgraduate- (PG) ja Mature Studenteille. Tuon jälkimmäisen määritelmä on aika häilyvä, mutta ilmeisesti kaikki yli 25-vuotiaat lasketaan tässä maassa aikuisopiskelijoiksi. Melko surullista.
Joka tapauksessa, toissapäivän iltana kävin pyörähtämässä PG/Mature Students Ceilidh -tapahtumassa. Jos oikein ymmärsin, ääntämisasu on jotain suuntaan KII-LID-H, mutta hei, en ole täältä päin... its tät skotish dääns ting!
Kyseessä oli siis (ainakin jonkin asteiset) perinteiset skotlantilaiset tanssihäppeningit. Käytännössä lavalla seisoi kaksi miestä säkkipillit kainalossa, yksi huusi mikrofooniin ohjeita erittäin skotlantilaisella aksentillaan ja parisensataa enemmän ja vähemmän ulkomaista opiskelijaa yritti ymmärtää mihin suuntaan piti askeltaa, kuinka paljon ja miten... ja sitten vain musiikkia menoksi!
Eihän siitä tullut h####akaan.
Porukka kuuntelee ohjeita...
....eikä tajuu juuri mitään.
Koomista sitä oli kyllä seurata. Ja puhuin kahden tuntemattoman ihmisen kanssa! Toinen oli amerikkalainen robotiikkaa opiskeleva mies ja toinen oli nainen, jonka aviomies oli helikopterilentäjä.
Eilen kävin College of Artin tervetuliaistilaisuudessa (ilmaista kahvia ja pullaa... jei!) Pytinki oli ihan hieno (Old College) tulin vain niin myöhään, että jouduin seisomaan koko hitsin tilaisuuden, hulluna ihmisiä. Enkä puhua pukahtanut kellekään.
Old Collegen sisäpiha
Ja semi-pähee portaikko.
Sitten raahauduin pankkiin. En tiedä, oletteko ikinä kuulleet, mutta briteissä on tunnetusti melko haastavaa avata pankkitili. Mulla ei onneksi ollut sitä ongelmaa, sillä sain helposti tulostettua yliopistolta "Bank Letterin" (joka käytännössä todisti, että asun yliopiston asuntolassa, joka tosin ei ole vielä valmistunut, joten en voi vielä asua siellä, mutta hei... ei ne pankissa tiedä sitä!) Kunhan on aukoton todiste maassa asumisesta!
En nyt juuri tällä sekunnilla muista, millaista oli tilin avaaminen jossain Danskebankissa, mutta oon aika varma, että multa ei kyselty "Do you go on holidays?" tai "Do you have a mobile phone" tai ootko henkisesti kykenevä päättämään omista pankkiasioistasi. Pankkivirkailijakin kyllä totesi, että nämä on aivan typeriä kysymyksiä, mutta tämä nyt on virallinen käytäntö, että semmoista. Tarjolla oli useampi erilainen tili ja kysyin, mitä hän suosittelee. Mutta ilmeisesti on olemassa jokin laki, joka kieltää tällaiset neuvot, joten virkailija ystävällisesti peitti kädellään osan tileistä ja sanoi, ettei saa neuvoa asiassa, mutta ota tuo.
Nyt mulla on tili, mutta korttin saa vain postitse. Ja kun en asu vielä asuntolassa... mulla ei siis ole vielä useampaan viikkoon sitä debit-korttia. Loistohomma, superhyödyllistä.
Sitten vein itseni vielä "pakolliseen" asuntolaan liittyvään infoon, jonka anti oli lähinnä, ettei asuntolaa vielä ole. (Mutta hei, ilmaista viiniä ja juustoa..!) Jokaisella asuntolalla on yksi General Manager, joka siis käytännössä vastaa kaikesta, ja hänen apunaan kourallinen Residental Assistantteja (?), lyhenne RA, jotka organisoi kaikenlaista asukkaille ja saa sitä vastaan vuokranalennusta. Osa RA:ista on tietenkin iloisia ja ulospäinsuuntautuneita, mutta mulle sattui kyllä laiska amerikkalainen nuoripoika, joka ei oikein tiennyt mistään mitään. Ei siinä mitään, mä oon suomalainen, mitä mä kyselisin..?
RA:lla on siis vastuullaan tietty määrä kämppiä. Meidän laiskapoika selitti, että käytännössä se tarkottaa, että se tarkistaa tietyin väliajoin oveen koputtamalla, että kukaan ei oo kuollut. Ottaen huomioon, että tilaisuudessa oli ainakin reilut sata ihmistä, ja puolet niistä aasialaisia, meidän ryppääseen osui kyllä pelkkiä amerikkalaisia ja eurooppalaisia.
Ja kun häppeningin jälkeen lähdettiin baarikierrokselle (Pub Crawl), kaikki oli itseäni ja erästä ruotsalais-kreikkalaista tyttöä lukuunottamatta, yllätys yllätys, amerikkalaisia ja brittejä. Ja kun brittien puheesta ei juuri ota selvää meluisassa baarissa... aika amerikkalaispainotteista tämä sosialisoiminen on kyllä ollut. Mutta ei siinä, ihan mielenkiintoista (kun kuulin, paljon tutkinnot jenkeissä maksaa, en ihmetellyt enää lainkaan, mitä porukka tekee täällä...)
Onneksi ei tarvinnut rillutella myöhään, sillä jätin kaikki käteiseni kämpille. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti