Joulu siis meni. Tein kyllä ihan helkutin hienon piparitalon, mutta hittoako siitä ehdin mitään tänne postailemaan... jääköön ensi jouluun. Hahhah!
Täällä on hommat taas rullaamassa ihan täydellä teholla. Vajaat kaksi viikkoa oli ihan super-flow - hyvin levänneenä (ja syöneenä) hommiin ja niin edespäin - mutta nyt on kyllä taas niin monta itsestä riippumatonta osasta päin... jotain... että... niin. Se siitä. Parhautta on myös meidän opettaja, jonka rivien välistä tulkittava ratkaisu jokaiseen ongelmaan on jota kuinkin sinne päin, että no, elämä on. Deal with it. Laitteet hajoo oikeassakin elämässä. Ole luova.
No. Oon siis käyttäny nyt aikani työstämällä luonnoksia ja haalimalla kankaita, koska muutama tarvitsemani laite on rikki, työtilat on lukkojen takana ja niin edespäin... kuka nyt laitteita ja työskentelytiloja tarvitsee!?! Laskin tossa, että jos 20 tuherrusta pitää saada aikaiseksi kangasnäytteineen päivineen... ja joo... jos yhtä asukokonaisuutta kohden tarttee nyt ainakin kaksi tai kolme eri kangasta... about 100 kangasnäytettä vois olla realistinen laskelma..? Voi elämä.
Ja niitä oikeita pukujakin (3 kpl) pitäisi alkaa tekemään...
Luonnos Mr. Montaguen puvusta.
Luonnos Julian asusta.
Mun projektini on siis edelleen tulevaisuuteen sijoittuva Romeo ja Julia -elokuva (ja mä en edelleenkään käsitä, miten mä päädyin tekemään sitä..) Yksi puvuista, jota lähden toteuttamaan on Julian puku (yllä)... ja joo. Saa nähdä mitä siitä nyt tulee...
Väsäilin tuosta selkään tulevasta osasta jo pahvista pienoismallia (koska opettaja tuolla tuotemuotoilun puolella sanoi niin), mutta kuulema se nyt pitää sitten kuitenkin tehdä savesta (koska oma ohjaava opettajani oli sitä mieltä, että viesti ei ihan pahvista välity). Lisään siis saven ostoslistalleni.
Ekat versiot Romeon asusta.
Romeolle oli alunperin suunnitteilla armeijahenkinen käytännöllisen näköinen (ja oikeasti käytännöllinen) kerrasto takin alle, mutta se nyt ei sitten kuulema ollut tarpeeksi seksikäs. (Mulle ehkä juuri sillä hetkellä aukesi, miksi Hollywood-puvustukset on kovin kliseisiä ja oikeassa elämässä epäkäytännöllisiä.) No, piti siis tehdä tämä "Sexy-Romeo" (jonka kurkku paleltuu):
Sexy-Romeo
Sexy-Romeo sai opettajien siunauksen, ainakin toistaiseksi.
Projektin taustaa vielä siis sen verran, että mä vähän niin kuin uudelleen kirjoitin Romeon ja Julian. Ja mun versiossani Julia ja sen "perhe" on siis tämmöinen kehittyneempi muoto ihmisistä (ja niillä on ufot vaaleat asut), ja Romeo ja sen "perhe" on sitten tavallisia ihmisiä (jotka pukeutuu tummiin vaatteisiin, koska ne ei haluu näyttää ufoilta).
Me käydään yhden mua ohjaavan opettajan kanssa (joka on siis puvustanut elokuvia) jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka sen mielestä nää kaksi eri ihmisryhmää muistuttaa liikaa toisiaan ja mä joka kerta selitän sille, että nää ihmiset asuu samalla planeetalla, samassa maailmassa... Se siis haluaisi, että vaaleat tyypit näyttäis ultra-moderneille ja oudoille (kuten ne näyttää) ja että sitten nää mustiin pukeutuvat tavikset olisi jotain kerjäläisen näköisiä (mitä en todellakaan halua). Mut ehkä sain sen opettajan nyt taas hetkeksi hyvksymään asian. Palaamme siihen varmasti jälleen muutaman viikon kuluttua.
On tullut ehkä muutamaan kertaan käytyä eri ihmisten kanssa keskustelua siitä, miten elokuvapuvustukset on aina todella kliseisiä... Mutta täällä oon kyllä huomannu, että heti jos yritän tehdä jotain ei-kliseistä jollekin hahmolle, tai ylipäätään, siitä tulee sanomista. Siis siihen tyyliin, että "sä et kyllä tulisi saamaan tätä ideaa läpi palaverissa". Ja sen seurauksena pitää sitten tehdä miespääosalle seksikkäämpi asu tai vastaavaa. Ja jos täällä alkaa väittämään vastaan... sitten siitä jankataan koko se ohjaushetki.
Tässä tällä kertaa. Peace.
