torstai 20. elokuuta 2015

Edinburgh Festivals

Nyt kun vihdoin on (mukamas) aikaa tehdä muutakin kuin ommella, askarrella tai istua InDesignin ääressä, olen tehnyt sellaisen huomion, että turistit ovat vallanneet kaupungin. Positiivinen asia kuitenkin on se, että tuota hitaasti kaduilla etenevää, isoina joukkoina kulkevaa massaa on liikkeellä haitaksi asti vain aurinkoisina päivänä. Praise the lord for the Scottish weather! Onneksi aurinko paistaa vain pari kertaa viikossa, yleensä silloinkin vain puoli päivää.

Royal Mile aivan linnan kupeesta.

Performanssia Grass Marketilla.

Elokuuta kutsutaan täällä termillä "Festival Season". Suurin festivaali on esittävän taiteen ilotulitus Edinburgh Fringe Festival joka kestää koko elokuun. Tämän lisäksi on mm. Edinburgh Art Festival (jonka osana meidän Degree Showtakin markkinoidaan), jonkinlainen Book Festival sekä Edinburgh Tattoo, joka siis on sotilasmusiikkifestivaali. Niimpä, kaikkea sitä.

Täällä ollaan kovasti ylpeitä siitä, miten Edinburgh avautui maailmalle 1700-luvun lopulla ja yhtäkkiä pienestä, likaisesta, ylikansoitetusta muurien ympäröimästä kaupungista tuli maailman paras paikka elää (okei, ehkä liioittelen hieman). Mutta voin kertoa että kaupunki näyttää aikalailla taantuneen tuohon tilaan näin elokuun ajaksi.

Autenttista turistiviihdettä Royal Milella.

 (Tämä kuva oli pakko laittaa hassujen ilmeiden takia!)

 Onhan tämä vähän tämmöistä suomalaisen kurnutusta, mutta kun niin vain olisi kivaa kävellä paikasta A paikkaan B ilman että joutuu pujottelemaan koko ajan turistimuurien välistä. En valehtele kun sanon, että jokaiseen kävelymatkaan täytyy lisätä 10 minuuttia näin elokuussa. Ja kaikista ironisinta tässä on se, että ohjelmaa on todella niin paljon tarjolla, että elämä on helpompaa kun vain menee kotiin ja sulkee oven.
 
Alien vs. Predator -viihdettä.

Sirkustaiteilua.

Julistepönttö Royal Milella.


lauantai 15. elokuuta 2015

Homma pulkkaan!



Eilen oli meidän Master Degree Show avajaiset ja vihdoinkin on opiskelujen osalta homma pulkassa. Ajattelin alkuun, että olisi paljon haikeampi fiilis mut oon kyllä enemmän helpottunut, ettei tarvitse tätä vuoden kestänyttä projektia enää enempää miettiä.

Vuosi on ollut ihan huippu, surper-intensiivinen ja oon kyllä nauttinut siitä, että on saanut täpöllä keskittyä yhteen juttuun, eikä ole tarvinnut olla tekemässä miljoona erillistä pientä kurssia kahdella eri kampuksella eripuolilla kaupunkia, kuten tuppasi vähän Suomessa olemaan. Tähän voisi lisätä paljon filosofisia pohdintoja siitä, kuuluuko taideyliopiston (jossa opetetaan muotoilua, joka periaatteessa on varsin käytännöllistä hommaa asiakkaineen ja muineen) opettaa työelämäpainotteisesti ja tarjota oikeita projekteja opiskelijoiden tehtäväksi vai keskittyä enemmän oman tyylin ja visuaalisten taitojen kehittämiseen, eli olla "taidepainotteista"; ne tuntuu vähän olevan ne kaksi ääripäätä.

No joo. Mun kesäni kului lähinnä yksin studiossa työskennellen, mikä oli sinällään super siistiä, koska kaksi ekaa lukukautta sinne oli survottuna lähes 20 ihmistä ja nyt sai ihan itte levittäytyä joka ikiselle pöydällä romppeineen päivineen. Mulla oli piirrustuspöytä, ompelupöytä, askartelupöytä, lounaspöytä, jopa (pikkusen laiton) silityspöytä nurkassa..!

Materiaalikokeiluja

Ihana ranskalainen Alice oli mallina vikassa asukokonaisuudessa, joka siis oli Romeon äidin, Mrs. Montaguen, jakkupuku. Ekana tehtiin valkoisesta halppispuuvillasta "tollo", jolla siis testataan, että kaava toimii ja istuvuus on hyvä, ja ajatuksena on että sen jälkeen kaikki menee niin kuin strömsössä.




Mut se nyt vaan on semmosta ihan humpuukkia. Yksikään oikee kangas ei nimittäin käyttäydy niin kun joku höpsö lakana.

Mut kolmea tolloa, neljää materiaalikokeilua, tahmeita mustia sormia, viittä sovitusta ja yhtä muoviin käärittyä sovitusnukkea myöhemmin, kyllä siitä ihan nätti ja simppeli tuli. ;)








Lisäksi työn alla oli Design Book, jonka pointtina oli kertoa konseptista ja ideoista, ja miten niistä sitten syntyikään lopulliset suunnitelmat asuihin. Oli aikamoista askartelua niin InDesignin, tulostamisen kuin sitomisenkin kanssa. Seuraavassa elämässä ajattelin käydä sen In Design -kurssin, joka oli vapaaehtoisena tarjolla ammattikorkeassa.





Mutta ECA Master Degree Show 2015 on auki 20. elokuuta asti osoitteessa 78 West Port, Edinburgh.






tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kuinka aloittaa kansanliike


Postailinkin jo tuossa usemapi kuukausi takaperin jotakin siitä, millaisia pieniä puutteita meidän uutuudenkiiltävästä asuntolasta löytyy. No joo, tuon kyseisen postauksen jälkeen onkin sitten tapahtunut kaiken näköistä, parhaimpana se talviviikonloppu, kun meiltä katkesi lämmitys kokonaan, eikä ketään kiinnostanut tulla korjaamaan sitä, koska no... oli viikonloppu. Eikä se kuulemma ollut "emergency".

Ei tuolla ulkona pakkasta ollut, juuri ja juuri, mutta voin sanoa, että oli aavistus viileetä. Ja olin aavistus vihainen.

Näillä on täällä yliopistolla katsokaas sellainen hieno systeemi vikailmoituksia varten. Se toimii näin: 
         1.Me (asukkaat) soitetaan tai laitetaan sähköpostia, että Dear Sir, I'm afraid the heating might have shut down. Could somebody please come and have a look.
         2. Helpdesk vastaa, että asia hoidossa ja tässä teille numerosarja, jonka perusteella voitte seurata työn edistymistä ja saatte vastauksen sähköpostiinne kun työ on suoritettu.
         3. Asia tullaan hoitamaan.

Se nyt ei tietenkään mene aivan noin. Yleensä pitää lähettää ainakin yksi vihainen sähköposti, jotta joku jotain oikeasti asialle tekisi. Ja meidän accommodation manager, jonka näitä asioita pitäisi myös hoitaa on kyllä vähän semmoinen tapaus. (Tässä lämmityskeississä se väitti mulle kivikovaan, että lämmitys toimii ja että hän tietää, koska on käynyt sen itse viime viikolla kokeilemassa).

Eikö olekin näköala? ;) Meille myös luvattiin vuokrasopparia tehdessä ikkunoiden pesu ulkoota ja sisältä kaksi kertaa vuodessa. No, kuten näkyy, sitä ei ikinä tapahtunut, eikä ilmeisesti tule tapahtumaankaan.

No joo, kaksi viikkoa sitten tuo katu tuosta meidän ikkunan alapuolelta kaivettiin auki. Ja kaivanto peitettiin niillä kivoilla metallisilla kansilla. Paitsi, että koska asumme tässä rakentamisen ihmemaassa, näiden kansien asennus ei mennyt aivan kuin strömsössä ja yksi näistä kansista jäi jotenkin löysälle ja alkoi paukkumaan autojen ajaessa yli. Paukkumaan todella lujaa, läpi yön tietenkin.

Me lähettettiin ensin kiva ja ystävällinen sähköposti asiasta accommodation managerille. Vastaus oli, että kiitos ilmoituksestanne, asia hoidossa. Ja yllätys yllätys, mitään ei tapahtunut, ei seuraavana päivänä, sitä seuraavana, tai edes sitä sitä seuraavana. Alkoi olla jo vähän liikaa, että me maanantaista lauantaihin kuunneltiin rakennustyömaan pauketta seiskasta viiteen ja sitten yön läpi sitä saatanan kantta.

Joten minähän menin ja kirjoitin meidän asuntolan sivuille avoimen (ehkä aavistus sarkastisen) kirjeen tälle accommodation managerille, jossa kyselin, että koskakohan paukkeelle tehtäisiin jotain. Olen jo todennut, että asioille tuppaa tapahtumaan jotain vasta kun ryhtyy vähän vaikeaksi.

Ja mitä tapahtui? Kymmenen minuuttia myöhemmin tämä kirjoitus (jota raapustin ainakin puoli tuntia!) poistettiin epäsopivana ja loukkaavana.

Sitten tuo yksi mun kämppiksistäni meni ja kirjoitti CAPS LOCK päällä, että mitä helvettiä ja lopulta mulle tuli yksityisviestinä selvitys siitä, että miksi tämä minun hauska kirjeeni oli niin kovin epäsopiva ja loukkaava. Pääselitys oli se, että koska se kannustaisi muitakin ihmisiä avautumaan siellä asuntolan suljetulla facebook-sivulla.

No minähän olen kasvanut tasa-arvoisessa Suomessa, eikä kukaan hempukka minun päältäni kävele! No ei ihan.. :D mutta pikkusen mua otti päähän se, miten näitä asioita täällä hoidetaan. Ihan niin kuin yritettäisiin salailla, ettei tämmöistä ongelmaa ole, kun ei siitä voi edes facebookissa keskustella.

Ja sittenhän minä menin ja tilitin sinne uudestaan kahta kovemmin; nyt tosin hyvin asiallisesti ja ihan vain oman mielipiteeni tästä koko hommasta ja asioiden hoidosta.

Ja mitä tapahtui muutamaa päivää myöhemmin..?




Jotkut aivan rändöm ihmiset siis täältä asuntolasta ryhtyi keräämään nimiä adressiin ja kirjaamaan ylös valituksia! (Hyvin dramaattisesti vielä, kuten tuon linkin avaamalla selviää..!) Ehkä tästä vielä saa hieman vuokrarahoja takaisin, jos hyvä tsägä käy!

Ja mitä kävi metalliselle kannelle?

"The expected date for filling in the hole on the street by Scottish Water is July 9th. The reason for this is that all road closures within the area area currently suspended by authority of the City of Edinburgh Council, whilst the Queen is in residence at Holyrood Palace and to allow for nieghbouring street closures as a result of the upcoming Garden Party hosted in the gardens of Holyrood Palace"

Kuningatar tapahtui. Vain Britanniassa, ihmiset, vain Britanniassa... kunigatar on kaupungissa, kaikki työt seis!

Kansi on edelleen tuossa ikkunan ulkopuolella. Sitä toisin käytiin korjaamassa, joten se ei enää pauku niin lujaa. Ja accommodation manager muisti minua myös sähköpostilla pahoittellen sitä, että alkuperäinen viestini poistettiin ja toivoen, että voisimme nyt todeta tämän asian hoidetuksi ja jatkaa eteenpäin.

Too late, my friend. 

Mutta isot näille sankareille tässä alla, kun kävivät tilanteen hoitamassa. Meni vain pari viikkoa! WOOP WOOP!



torstai 18. kesäkuuta 2015

The Degree Show 2015

Koska noin tyypillisesti elän about viikon verran muuta maailmaa jäljessä (eihän kesäkuu ole edes vielä puolivälissä!), niin ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa muutama ajatus reilut kaksi viikkoa sitten päättyneestä Degree Showsta.

En tiedä muusta maailmasta, mutta ainakin täällä Briteissä näyttäisi taideyliopistoilla olevan perinne pistää pystyyn valmistuvien opiskelijoiden töistä koostuva näyttely näin kevätlukukauden lopuksi. Ja kyseessähän ei nyt siis ole joku apaattinen koulun aula, vaan käytännössä kaksi kolmasosaa meidän kampuksesta muuttui viikon ajaksi yhdeksi isoksi muotoilun ja taiteen näyttelytilaksi. (Meillä meni neiti S:n kanssa kierroksella niin kauan, että piti välillä käydä ihan tankkaamassa! Huhhuh!)

Ensin tietysti liikkeelle meidän laitokselta, Evolution Housen 2. kerroksesta:










Samoissa tiloissa oli myös tekstiilin laitoksen töitä:


Interior Design:


Product Design:


Ja ihan sattumalta samalla reissulla löydettiin meidän koulun neljännestä kerroksesta kattoterassi, josta kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan!


Muotoilu oli siis esillä uutuudenkarheassa Evolution Housessa, joka on Grassmarketiin johtavan kadun varrella. Taideopiskelijoiden työt oli vastaavasti ripustettu päärakennukseen, jossa he noin muutenkin työskentelevät näissä ihanissa valoisissa korkeakattoisissa ateljeissa... huoh...


(Pakko kommentoida, että tuossa puhekuplassa lukee, että "Congratulations Darlings... U have sent your child to One of the most expensive Uni's in the UK. Bravo." ja lattiassa: "Freddie Thomas. Amazing Contemporary Artist." :D)



Niimpä. Se on aina välillä ihan virkistävää todeta, että on edelleen olemassa taidetta, joka ei ihan aukea... tämä sohvarykelmä tässä oli esimerkiksi voittanut jonkinlaisen palkinnon:


Päärakennuksen remontti oli myös hienosti otettu osaksi näyttelyä:


Ja koska kaikki älytön on niin kerrassaan siistiä, tämä installaatio oli ehdoton lemppari! Katsoja  kävelee sisään pimennettyyn huoneeseen ja näkee itsensä ja huoneen heijastettuna vastakkaiselle seinälle. Ja hetki menee ihmetellessä, että mitä hittoa tää nyt muka on, kunnes huomaa itsensä kävelevän uudestaan sisään huoneeseen. Ja se on siis kerrassaan kummitusmaista!


No joo, sitten löysin maisema-arkkitehtien Helsinki-tutkielman:


Että tämmöistä....


Mutta joo, koska olen itse missannut sen kai Suomen ainoan taideyliopiston, jossa on edes jotain tämän tapaista toimintaa, niin on jotenkin vähän sääli, ettei esimerkiksi ammattikorkeissa harrasteta tällaisia näyttelyitä.

Liian överiä, epäkäytännöllistä ja aikaa vievää suomalaiseen makuun? Epäilemättä. ;)

No, onneksi meillä maistereilla on sama edessä elokuussa, joten sitä odotellessa!