Valmistujaiset

Mitä olisikaan yliopisto-opiskelu Briteissä ilman seremonioiden täyttämiä valmistujaisia? Niimpä.

Yliopisto järkkäsi viralliset valmistujaiset marraskuussa, vajaat kolme kuukautta opiskelun päätyttyä. Koska koulun oma paraatisali McEwan Hall on peruskorjauksessa, seremoniat järjestettiin konserttien pitopaikkana paremmin tunnetussa Usher Hallissa. Etukäteen kaikki tuntuivat harmittelevan asiaa, mutta ihan oikeesti... Savonian valmistujaiset oli Kuopion Musiikkikeskuksessa, niinkun noin vertailun vuoksi.

Aikamoinen seremonia oli kyllä itse valmistautuminen ja paikanpäälle pääsy. Möhlinkö päivämäärien kanssa? Kyllä. Unohdinko vuokrata kaavun ajoissa? Kyllä. Omistinko mustaa juhlamekkoa? En.

Lähdin siis edellisenä iltana shoppailemaan mustaa mekkoa, jonka onneksi löysin (toinen vaihtoehto olisi ollut pukeutua kansallispukuun, mikä kyllä olisi ollut tietenkin erittäin kutkuttava ajatus. Onhan meillä isoäidin hämeen kansallispuku jossain kaapissa pölyttymässä Suomessa... mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Heh heh ;)

Sitten jouduin maksamaan itseni kipeäksi harrypottermaisen valmistujaiskaavun viime hetken vuokrauksesta (ja jonotuksesta) paikanpäällä. Oli siinäkin säätö. Siis ainoastaan tällä saarella voi olla yksi etuoikeutettu firma, joka tekee ja kuskaa mustia kaapuja jokaiselle yliopistolle jokaisiin valmistujaisiin ja takoo niillä rahaa. Yksinoikeutetusti. Mikä bisnes. (Eikä ne muuten ees pysy päällä, mutta mitä nyt käytännöllisyydestä kun näyttää makeelta, eikö?)

Itse seremonia oli kuin suoraan Harry Potterissa. Katsokaa nyt tuota kuvaa ja noita vermeitä.

Edinburghin yliopiston oma seremoniallinen erikoisuus on keskiaikainen samettimyssy (bonnet), jolla rehtori kopauttaa päähän kaikkia valmistuneita opiskelijoita yksi kerrallaan. En pilaile. Siinä sitä mentiin yksi kerrallaan lavan poikki, otettiin lakin kopatus päähän, todistus toisesta päästä kouraan ja sitten lavan nurkalta vielä punainen putkilo mukaan.

Minä!

 Lakin kopautus matkalla lavan halki.

Tämän todistusten jaon jälkeen rehtori, piti puheen, jossa kertoi tästä keskiaikaisesta myssystä (joka on muuten legendan mukaan tehty 1700-luvulla eläneen John Knoxin housuista). Tämä mies oli hyvä tarinankertoja (tai ehkä vain erittäin rutinoitunut hommaansa. Pelkästään marraskuussa taisi olla kuusi valmistujaisseremoniaa). Hän selitti, että eräs entinen yliopiston opiskelija, nykyinen astronautti, olisi tarjoutunut käyttämään myssyn avaruudessa. Idea oli rehtorinkin mielestään vallan mainio, mutta ilmeisesti kaikki eivät olleet samaa mieltä, joten se siitä.

Keskiaikainen myssy.

Yliopiston PR-materiaalia. Lähde: http://www.ed.ac.uk/news/events/graduations

Mutta mitä tekee britti? Ihminen joka kaksilasisen ikkunan asennuksen sijasta ratkaisee kylmän talon ongelman pistämällä kuumaa vettä pulloon ja isot tohvelit jalkaan? Niimpä. Ajattelee laatikon ulkopuolelta.

Joten avaruuteen vietiin pieni pala kangasta, joka sitten näppärästi ommeltiin kiinni tämän keskiaikasen myssyn sisälle. Näin saadaan aikaiseksi, rehtorin sanoin, "medieval space bonnet". (Lue lisää tästä)

Seremonian jälkeen otettiin sitten pari kuvaa ja jonotettiin taas, nyt kaavun palautukseen. Semmoset bileet.

Täytyy kyllä myöntää, että aikamoisella rutiinilla yliopisto urakastaan suoriutui. Tilaisuus pysyi aikataulussa ja oli juuri niin höpsö ja näyttävä kuin voi vanhalta brittiläiseltä yliopistolta odottaa. Suosittelen. Vastinetta rahalle. ;)

Syyskuu 2014: työtön ja asunnoton

Blogi on ollut aavistus kuollut. Taas.

** Selaa kauhuissaan kameran kuvia ja miettii kuumeisesti, mistä lähteä liikkeelle**

Mutta palataan vaikka elokuuhun, kun koulu loppui ja olin yllättäen työtön ja asunnoton. Tai ainakin melkein.

Vuokra-asuntomarkkinat täällä opiskelijoiden täyttämässä Edinburghissa on aivan kreisit, eikä pieneen mieleenikään ollut tullut sitä faktaa, että elokuussa tapahtuisi kaksi asiaa: koulu loppuisi ja koulun asuntolasta potkittaisiin menemään. Halusin jäädä tänne, mutta edessä oli muutama ongelma: mulla ei ollut vakituista työtä, tarvitsin uuden kämpän, vuokranantajat halusivat paikallisen takaajan vuokralle, koska mulla ei ollut vakituista työtä... ja mulla ei ollut paikallista takaajaa, tietenkään.

No joo, me lähdettiin sen hetkisen kämppiksen, neiti M:n, kanssa kuitenkin toiveikkaana kiertämään asuntonäyttöjä. (Istuttiin siis molemmat koneen äärellä Gumtreessä (paikallinen tori.fi) ja päivitettiin feediä ja heti kun jotain ilmaantui buukattiin näyttö. Niin se täällä menee.) Me oltiin alkuun ihan että joo joo, mennään rehellisyydellä. Me ollaan molemmat just valmistuttu, halutaan jäädä tänne ja etitään työtä.

No, siitä ei tullu hevon *****.

Mut hiljalleen me alettiin päästä kärryille. Ja lopulta me oltiin molemmat freelancereita; mä olin töissä Fringessä (niin kuin olinkin... 3 tuntia illassa, mut sitä ei kerrottu... palataan siihen joskus myöhemmin) ja neiti M oli töissä sen veljen amerikkalaisessa firmassa (ainakin paperilla). Meil oli molemmilla suosituskirjeet sieltä asuntolasta ja character referencet yliopiston opettajilta, ja itseasiassa pankkiotteetkin sitä varten että voitiin todistaa, että meillä oli rahaa maksaa vuokra. Sit alko tulosta syntyä.

Me muutettiin tänne. Ja ollaan täällä maaliskuuhun asti. Sitten varmaan sama rumba taas alusta. ;)