Opiskelu on ollut tosi käytännönläheistä ja oon tässä viime aikoina tehnyt sen huomion, että nuo aikaisemmat amk-opinnot vaatetusmuotoilun saralla Kuopiossa on kyllä olleet paljon monipuolisemmat kuin miltä se itsestä aikanaan tuntui. Ja luojan kiitos, sillä en usko, että olisin muuten selvinnyt kaikesta tästä työmäärästä annetussa ajassa. Ehkä tähän mennessä olin pitänyt jotenkin itsestäänselvänä, että esimerkiksi kankaanpainon ja -värjäyksen perusteet, edes alkeelliset sellaiset, on aika olennainen osa vaatteiden suunnittelua, tai että teknisten tasokuvien piirtäminen Illustratorilla kuuluu hommaan... mutta ilmeisesti tämä ei näiden luokkakavereideni kokemusten perusteella olekaan ihan niin itsestäänselvää. Jostain päin maailmaa voi siis valmistua vaatetuksen ammattilaiseksi osaamatta vaikka piirtää lainkaan. ("We didn'r really do drawing! We just sew!")
Mutta joo, ehkä ennen kuin alan sepustamaan mitä kaikkea tässä on oikeasti tullut säädettyä asujen kanssa, pitää kuitenkin vielä sanoa se, että mä tykkään siitä, miten täällä ECA:lla koko opiskeluhomma on järjestetty. Jopa noissa alemmissa tutkinnoissa työskentely tuntuu olevan paljon itsenäisempää kuin mitä meillä oli ammattikorkeassa. Sen sijaan, että juostaan luokkahuoneesta toiseen kimpsujen ja kampsujen kanssa jokaisella on oma työpöytä studiossa ja ainakin mulla noin 80% opiskelusta tapahtuu sen pöydän ääressä.
Valitettavasti mun työpöytäni näyttää yleensä tältä... ei tosin varmankaan yllätä ketään. Hahhah!
Jos tarvitset ompelukonetta, voit käydä lainaamassa sellaisen ja iskeä siihen pöydälle (jos ensin raivaat vähän tilaa...). Jos tarttee värjätä, voit käydä hakemassa värit alakerrasta ja tulla takaisin studioon työskentelemään niitten kanssa. Ja sitten studioden lisäksi on workshopit, joista löytyy pelit ja vehkeet kaikkeen mahdolliseen ja ihmisiä, jotka tietää, miten ne toimii (meidän ompelu-workshopin teknikko Wendy on esimerkiksi saanut lisänimen "The Goddess of Sewing", koska se tietää kaiken ompelusta). Ja kaikki workshopit on oikeastaan käytännössä avoimia kaikille. Eli jos mä haluan käydä hitsaamassa metallisen kehikon mun kostyymiin, mä meen Metal Workshopille ja sanon, että moi, mä haluun tällaiseen oudon metallihäkkyrän, kerro mitä mä teen. Ja sitten ne velhot kertoo, että sun pitää tehdä näin ja näin. Ja se on tosi siistiä..!
No, sitten tammikuun mun aikani on pääasiassa kulunut ommellessa sovituskappaleita asuista, jotka meinaan tehdä. (Täällä niitä kutsutaan termillä toile, jonka lausumisasu on edelleen vähän epäselvä... kutsun niitä pääni sisällä tolloiksi.) Kaiken kaikkiaan pitäisi saada kolme viimeisteltyä asukokonaisuutta valmiiksi, joista kaksi nyt tässä jaksossa (tai no öö... kuudessa viikossa, mitä tätä aikaa nyt on jäljellä..?) ja yksi sitten kesällä. Meillä on runway tyylinen show huhtikuussa ja haluaisin sinne saada ainakin nuo kaksi valmiiksi.
Tekeillä ovat Romeon ja Julian puvut.
Kävin kellarin laser-workshopissa leikkaamassa kuviot vihreään lycraan. Tuossa ylhäällä kuva laserleikkurista (mikä muuten on siistein vekotin ikinä!)
Haastavinta oli tietenkin mätsätä kuviot kohdilleen kaavankappaleiden kanssa. Ja jos joku ihmettelee, siinä on hihan kaava...
Lopuksi liimasin vihreän leikatun kankaan kahden valkoisen lycrakerroksen väliin, jolloin väri kuultaa kivasti läpi. Tässäpä siis haalarin housuosa.
Julieten puvussa on myös tuommoinen outo selkäpaneeli. Sen kanssa lähdin liikkeelle tekemällä ensin pienoismallin pahvista 1:4 ja koska halusin sen näyttävän todella futuristiselta opettajat ehdottivat, että kävisin kysymässä woodworkshopista, josko sen voisi tehdä muovista vacuum form -laitteella. (Sillä on varmasti joku fiksu suomenkielinen nimi, mutta kutsutaan sitä nyt vain vacuum formiksi)
Kuvia pienoismallista.
Jouduin ehkä kävelemään noin 4 kertaa Wood Workshopille, joka on siis rakennuksen aivan vastakkaisessa laidassa, ennen kuin päästiin edes muovailuvaiheeseen. Mutta käytännössä seuraavaksi tein 1:1 pahviversion, joka piti teippailla tuollaisella gumstrip teipillä kasaan. Tämän pahviversion pohjalta tein sitten savesta muutaman (20 kiloisen!) muotin, joita oli erittäin mukava roudailla edestakaisin studion ja Wood Workshopin väliä.
Valitettavasti lopullisesta tekeleestä ei ole vielä kuvamateriaalia, koska se on tällä hetkellä lähinnä vain teipattuna kasaan ja täynnä erinäisiä "mukavia pieniä pulmia".
