Täällä sitä taas ollaan. Muutto on ohi, tavarat on roudattu paikasta A paikkaan B ja kaikki on (ainakin noin suunnilleen) järjestyksessä, elämä mukaan lukien.
Oli kyllä kieltämättä pikkusen karvasta luopua meidän kauniista tilavasta asunnosta siitä ihanasta viktoriaanisesta talosta puiston laidalta tähän vähän "vähemmän ihanaan", joskus 60-luvulla rempattuun, viktoriaaniseen taloon vilkkaan kadun varrella. Kokolattiamatot... ai että.<3
Olen pannut merkille, että muuttamiseen tuntuu täällä liittyvän aina sellainen oma totutteluvaiheensa, joillaista minulla ei Suomessa ainakaan koskaan ollut. Suomessa vain muutetaan; isketään tavarat paikalleen, TV seinään, verhot paikalleen ja sä asut siellä. Ilmotat maistraattiin että olet muuttanut ja that's it.
Täällä... ensin pitää tutustua uuteen boileriin. Se on tärkeää. Sitten pohditaan, kuinka nämä kaikki vaatteet muka mahtuvat tuohon höpsöön pieneen lipastoon. Sitten laskeskellaan omia keittiövälineitä ja vertaillaan, onko tuo tuolla laatikossa valmiiksi oleva pizzaleikkuri parempi kuin tämä Ikeasta viime vuonna ostettu. Sitten pohditaan, kuinka tuo 90-luvulla uusittu hutera ikkuna oikein aukeaa. Sen jälkeen, kuinka se suljetaan.
Ja soitetaan pankkiin, tietenkin, ja kerrotaan muutosta. Ilman pankista tippuvaa kirjettä, et ole olemassa: et asu missä asut, et saa mistään mitään, etkä pysty hoitamaan yhtään mitään. Uskokaa pois, tuohon puheluun menee aina se vähintään 30 minuuttia, siitäkin vain 2 minuuttia jonotukseen. Kerroinko jo, että asia hoituu puhelimessa vain jos olet "puhelinpankin" asiakas? Kyllä, muuten joudut raahaamaan peppusi lähimpään konttoriin.
Parhautta tässä kämpässä oli pesukoneen läpihomehtunut tiiviste. Kerroinko jo, kuinka sen kätköistä löytyi sytkäri? Kyllä, sieltä löytyi sytkäri. Voi elämä sentään **pudistelee päätään**. Kämppis sitä tiivistettä tuossa viikon päivät hinkkaili ties millä myrkyillä, kunnes vihdoin sai vuokraisännän suostuteltua tiivisteen vaihtoon. Joku Remppa-Reiska saapuikin sitten paikalle ihan sovitusti, sotki vähän lattiaa työntuoksinassa ja päätti sitten liiempiä kyselemättä käyttää minun tiskiharjaani sotkun siivoamiseen. Minun tiskiharjaani!
Hänellä ei selkeästi ole aavistustakaan, kuinka vaikeaa hyvän tiskiharjan löytäminen on tällä saarella.
Mutta positiivisia loppuun. Meidän vuokraisäntä on hirmuisen kultainen. Se on tarkka siitä, että kaikki menee kaikkien lakien mukaan, sähkölaitteet ja kaasut on tarkistettu, mittarit luettu. Tää kämppä ei ole oikeasti niin kauhea kuin kuvailen. Kaikki on vanhaa, mutta siistiä (pois lukien tietenkin se homeinen tiiviste siellä pesukoneessa); hyvin sellaista brittiläisen kodikasta. Olohuone kaipaa ehkä hieman Ikeaa, eikä edes mennä siihen säätöön, mitä tuon uuden TV:n kanssa tuli... mutta täällä ollaan.
Kaikki on hyvin. Sisällä on lämmin. Ikkunat aukeavat ja sulkeutuvat. Vaatteet on survottu lipastoon, matkalaukut ja muuttolaatikot komeroihin ja ylimääräiset keittiön roinat olohuoneen pöydänlaatikkoon. TV:stä näkyy suurimman osan ajasta suurin osa kanavista. Pesukoneessa voi vihdoin pestä pyykkiä.
Pääsiäinen voi alkaa... rahkapullilla! Noms!
