Oon viime aikoina laittanut jälleen merkille, kuinka tietyt asiat tässä maassa vaikuttaa olevan suunniteltu vaan niitä "nine-to-five" ihmisiä varten.
Kuten vaikka tämä asuntojen vuokrausbisnes, joka nyt sattuu olemaan ajankohtainen.
Kun siis ihan oikeesti... me ollaan mun kämppikseni kanssa tunnollisia, hyviä vuokralaisia. Me tienataan sen verran, että saadaan maksettua vuokra, me ei kreisibailata, vaan eletään siististi ja hiljaa, meil ei oo lemmikkejä, eikä me ees polteta. Meillä on edellisten vuokranantajien allekirjoitetut suositukset ja kaikkea.
Mutta kun ei. Me ei ilmeisesti olla ihanteellisia vuokralaisia, koska meijän kummankaan tilille ei joka kuukausi tipahda sitä exact samaa summaa rahaa. Meil ei kummallakaan oo sitä (jumalasta seuraavaa) pomoa, joka voi raapustaa kauniin kirjallisen todistuksen siitä, kuinka hyviä ja tunnollisia ihmisiä me ollaan.
Ja joka kerta kun me käydään jonkun vuokranvälitysfirman järkkäämässä näytössä, me todetaan tää sama asia, uudestaan ja uudestaan.
Ja ymmärrän kyllä, ehkä me paperilla sitten näytetään luusereilta. Me ei mahduta turvalliseen muottiin. Mutta välillä tää menee ihan överiksi noitten välitysfirmojen suhteen.
Tässä esimerkiksi lista hakemusliitteistä, joita yksi vuokranvälitysfirma olisi halunnut:
-todistus jokaisesta osoitteesta, jossa on asunut viimeisen kolmen vuoden aikana (a.k.a kaasu- tai sähkölasku tai bank statement, joka on lähetetty kyseiseen osoitteeseen)
-kopio kuvallisesta henkilötodistuksesta
-viimeisen kahden kuukauden palkkakuitit
-kirje työnantajalta, jossa kerrotaan työsuhteen laatu, kesto jne.
-kirje nykyiseltä vuokranantajalta, jossa kerrotaan, oletko maksanut vuokran ajallaan ja noudattanut sääntöjä
-suositukset edellisiltä vuokranantajilta, jos edellisestä muutostasi on alle vuosi
-suosituskirje työnantajalta tai muulta henkilöltä, joka ei ole sukulaisesi, ja jonka nimeä et ole vielä väläytellyt tässä hakemuksessa
-yksityisen firman suorittama luottotietojentarkistus ja siitä tehty raportti
Voisi jotenkin kuvitella, että firman kautta vuokraaminen olisi jotenkin turvallisempaa, mutta me menestytään kyllä paljon paremmin näytöissä, joita yksityiset vuokranantajat järjestää. eikä meillä ole toistaiseksi ollut ongelmia yksityisten vuokranantajien kanssa. Päinvastoin. Kaikki on tässäkin kämpässä sujunut ihan hyvin. No, kuten näkyy, ei meillä ole hirveästi vaihtoehtoja firmojen ja yksityisten vuokranantajien väliltä.
Tietenkin osa meidän ongelmaa mun kämppikseni kanssa on se, että meillä ei ole ketään täällä Briteissä, joka voisi toimia takaajana... sillä katsokaas pääsisi tämän "vakituisessa työsuhteessa" ongelman yli. Niin nastaa olla mamu. Mutta aina kun tulee se fiilis, ettei tästä taas tule mitään... miksi tuokin hyvä kämppä oli jonkin firman näytössä? Me ei ikinä voida saada sitä.... sillon mä mietin sitä kun me viimeksi etittiin kämpää viime vuoden elokuussa. Tilanne oli vieläkin pahempi. Me oltiin molemmat työttömiä ja koulun asuntolasta oli pakko muuttaa, vuokramarkkinat oli ihan kreisit, näytöt täyttyi parissa tunnissa... Huh huh. Oikein hengästyttää tuon muisteleminen. Ja silti me löydettiin lopulta kämppä ja kaikki järjestyi.
Siihen verrattuna nykyinen tilanne ei siis ole yhtään niin paha. Kaikki vielä järjestyy. Yksityisiä kämppiä ei tule niin paljon markkinoille kuin firmojen välittämiä, mutta nyt alkaa tuntua, että on jonkinlainen ote tähän asunnonhakubisnekseen. Ja kun siellä näytössä vaan pääsee tästä suomalaisesta kuoresta ulos, hymyilee ja selittää jonninjoutavia (sitä kutsutaan tässä maassa muuten small talkiksi) niin kyl se siitä lähtee näiden yksityisten vuokranantajien kanssa. Ei niitä sitten enää lopulta näytä sen enempää kiinnostavan, mitä sä teet työksesi, tai paljonko tienaat rahaa kuussa.
Tai sit mulla vaan on nätti hymy.
