Tulevaisuus, tuo tuntematon

Nyt kun koulu on ohi tämä blogi tulee varmaankin muuttamaan muotoaan postgrad opiskelijan sepustuksista "oikean elämän" kuvailuksi. Kirjoitetaan tuo lainausmerkkeihin. Sitten kun mulla on vakkarityö ja vakkaritulot (ja vakkarielämä) voidaan puhua oikeasta elämästä.

Olen siis ompelija (kerroin niin, kun kävin vaihtamassa ylihintaiset Danske-tilit S-Pankkiin; se lukee papereissa, joten pitäydytään siinä. En ole ihan varma, minkä sanoisin ammatikseni.) Eksyin tänne Skotlantiin tekemään maisteria pukusuunnittelusta, ja olen nyt viimeiset puolivuotta työskennellyt freelancerina siellä sun täällä, tehden sitä sun tätä, sillä sun tällä nimikkeellä ja sillä sun tällä korvauksella. Oman alan hommia, käytännössä kyllä.

Vähän tähän tyyliin:



Ajattelin avata tässä blogissa tätä "hohdokasta" ja "coolia" freelancerin arkea täällä kylmien ja vetävien kotien luvatussa maassa, jossa muuten myös aina sataa vettä, ja tuulee niin pirusti, että voit lentää jopa bussin alle. Mun elämässäni myöskään oudot sattumukset ei tunnu ottavan loppuakseen niin millään, en edelleenkään aivan ymmärrä brittiläistä kohteliaisuus-jankkausta, jota ilman ei pääse vuokra-asuntonäytöstä ulos ja menen aina paniikkiin kun tällainen löytyy eteisen lattialta:

Ei kun vaan syvään henkeä ja naapurin ovelle kolkuttamaan. Samperin paketinjakajat...

Tällä hetkellä olisi kova aikomus päästä työskentelemään leffojen ja ison budjetin TV-sarjojen parissa (vaikka tässä suomalaisessa vaatimattomuudessa ihan hävettääkin sanoa sellaista ääneen... katsotaan nyt mihin elämä vie, eikö niin?) Täällä nuo unelmat tuntuvat nimittäin olevan toisaalta niin lähellä ja toisaalta niin kaukana. Välillä elämä tuntuu jankkaavan paikallaan ja välillä tapahtuu niin paljon, että tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken.

Pitäisi olla vähemmän suomalainen ja vaatimaton, enemmän avoin ja rohkea.

Joka tapauksessa, suunnitteilla olisi siis jatkossa kirjoittaa enemmän puvustuksen ja luovan alan freelance-hommista Skotlannissa. Stay tuned!