keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kuulumisia viime viikolta

Suuria iloja elämässä on, kun saa muuttaa yhden kerran sijasta kolmesti.

Toisin sanoen olo täällä ihanassa tilavassa huoneistohotellissa on perjantaina vaihtumassa toiseen hotelliin, sillä meitin uusin ja hieno asuntola ei ole vieläkään muuttovalmis.

No, en tiedä yllättikö tämä ketään. Pankissakin, kun jouduin tilannettani selittämään, virkailija vain kohautti hartioitaan ja sanoi, "Well, welcome to Britain."

Tätä muuttoa lukuunottamatta perjantait on ihan jees päiviä. Aamusta neulotaan neulekoneilla (Voin kuvitella, miten Strömsössä huidottaisiin niillä koneilla menemään, mutta me siellä pienessä komerossa... ei aivan niin sujuvasti.) ja illasta ollaan luokkakavereitten kanssa kokoonnuttu jonkun nurkkiin. Tänä perjantaina mennään kanadalaisen neiti A:n luokse. Hän asustaa mäenpäälle rakennetun hissittömän opiskelija-asuntolan viidennessä kerroksessa. Käytännöllisyys ennen kaikkea...

 Brother Domestic Knitting Machine, suoraan 80-luvulta.

 Harjoiteltiin nättiä reikäkuviota, kuten näkyy.

Me tosin löydettiin neiti A:n kanssa yhteinen puheenaihe. Uskokaa tai älkää, jääkiekko. Kanadalaiset on nimittäin aivan sekasin lätkästä. Kuten neiti A sanoi, "Finland and Canada are bound to meet in the World Cup." Sitä odotellessa. Kerroin, että meille ei oo lätkässä tärkeintä voitto, vaan ruotsalaisten häviö.

Meitä maistereita on niin vähän (4kpl), ja ollaan yleensä kaikki kolme tai neljä mukana niissä perehdytyksissä ja workshopeissa, joissa meidän ei välttämättä kuuluisi olla, joten tästä on muodostunut termi "Team Costume"

Esimerkiksi laser-leikkuri (joka on muuten siistein laite ikinä), meillä oli perehdytys sen käyttöön. Piirrettiin sitten vektorigrafiikalla huulet ja tehtiin teksti "Team Costume" ja leikattiin koko komeus neljään kertaan puulevyltä. Ja oltiin, että "Go Team Costume!" Me maisteriopiskelijat...







Sunnuntaina kävin kirpparilla, paikallisittain carboot sale.





Näyttää epäilyttävältä, kyllä. Se oli parkkihallissa. Mutta sanottakoon, että hintataso oli suomalaista edullisempi ja aivan hulluna oli myyjiä, vaikka ympäristö olikin aika karu. Tosin, täällä on kyllä semmoset tapposäät, että ulkokirppari olisi tuhoontuomittu. Mukaan tarttui lähinnä matskuja kouluhommia varten.

Sitten vähän kuvia koululla vierailleista kanoista.




Sympaattisia kavereita. En tiedä mistä oli kyse. Taideyliopistoilla ei aina tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. (Osittain syynä on varmasti se, ettei kukaan lue sähköposteja...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti