Ensinnäkin, molemmissa paikoissa puhetyyli on sen verran erikoinen, että jos keskustelukumppani puhuu vahvasti murtaen, ainoa selviytymiskeino on odottaa jonkinlaista avainsanaa, jonka ymmärtää. Sitten tietää mistä puhutaan.
Toisekseen, molempien kaupunkien keskelle on rakennettu jotain, joka hankaloittaa liikkumista paikasta A paikkaan B. Kuopiossa, mitä ikinä teitkään, aina se oli torin toisella puolen. No mikä siinä torissa oli niin ihmeellistä? Se oli kaikki ne neljä vuotta yksi iso rakennustyömaa, joka täytyi kiertää. Täällä homma on vedetty astetta pidemmälle.... kaupungin keskellä on halvatun iso mäki. Ja sen päällä linna. Ja se on oikeasti niin hiton iso mäki, että on nopeampaa kiertää kuin mennä yli... niinkun matkan puolesta.
Kolmanneksi... tästä kaupungista löytyy aikalailla yhtä monta laadukasta kangaskauppaa kuin Kuopiosta. Niiden laskemiseen ei tarvita yhtäkään sormea.
Miten tämä liittyy mihinkään...?
No, kävin tiistaina pikaisella shoppailureissulla Lontoossa. Kankaita, tiedättekö. Matka-aikoja ajatellen, Edinburgh-Lontoo vie junalla melkolailla tasantarkkaan yhtä kauan kuin Kuopio-Helsinki. Neljä tuntia. Tosin junareissu olisi tullut niin tuhottoman kalliiksi (kuten Helsinki-Kuopio väli), että kaikki köyhät on pakotettu lentämään (tai ottamaan seitsemän tunnin bussi)...
Lensin siis Lontooseen Ryanairilla. (Arvatkaa lähtikö lentokenttäbussi sen helkutin mäen toiselta puolen... KYLLÄ.) Olin aika järkyttynyt, että Ryanairin koneet näyttää sisältä ihan pikaruokaravintoloilta. Turvakortit on teipattu selkänojiin (just in case obviously...) ja ootteko sattuneet huomaamaan, että jos kone tippuu silmälasit, korut, kengät ja jopa tekohampaat pitää ottaa pois..? Kaikkea sitä.
Nauttikaa näistä kahdesta turistikuvasta. Keskityin Lontoossa olennaiseen eli könysin kangaskauppoja läpi lähes koko päivän, joten kamera jäi repun pohjalle. Mutta voitte kuvitella sellaisia pieniä kapeita puoteja täynnä kangaspakkoja sikin sokin.
Oxford Streetin päheitä jouluvaloja... joku päivä teen tänne koosteen telkkarin joulumainoksista, sillä ne on aikalailla tätä kokoluokkaa.
Service information Godhawk Roadin metroasemalla.
Voitteko uskoa, että Lontoossa on kaksi katua, joiden varrella on enemmän kangaskauppoja kuin koko Suomessa...? Ja, että yhdenkään kaupan nimi, ei ollut Eurokangas. Niimpä, olin aivan yhtä hämmästynyt. Meininki näistä kahdesta kadusta halvemmalla, Goldhawk Roadilla, oli melkolailla sellaista basaarimaista. Kankaitten laatu oli kohtalaista (lue kymmenen kertaa monipuolisempaa kuin Eurokankaassa), intialaiset miesmyyjät keksivät päästään hintoja ja sitten piti tinkailla. Mulla meni about 100 puntaa reiluun kymmeneen metriin kangasta, mutta ostelinkin kaikkea outoa. Palataan tähän joskus myöhemmin.
Keskiviikkoisin meillä on aina se tylsä luentokurssi. No, nyt keskiviikkona meillä oli luennon sijasta showcase. Piti siis tehdä juliste ja myyntipuhe omasta projektista ja siten kuljettiin vuoronperää ympyrää kuuntelemassa muiden puheita ja vastaavasti esiteltiin sitten omaa proggista. Tähän siis osallistuivat kaikki postgrad-opiskelijat (jotka sinä aamuna jaksoivat herätä).
Ei ole taaskaan kuvia, mutta ei me puvustusopiskelijat mitään julisteita tehty. Kun ei meidän työssä tehdä julisteita. Meillä oli vaan kansiot ja piirrustukset messissä. Oli aivan hiton puuduttavaa toistaa puolen tunnin ajan samaa mantraa kymmenelle ihmiselle. (Palataan ehkä tähän puvustusprojektiin ja sen edistymiseen joskus myöhemmin... kun se edistyy oikeasti, vaikka.) Kun oli mun vuoroni lähteä kiertämään, eksyin vahingossa tila- ja sisustusarkkitehtien huoneeseen.... se oli varsinainen kirjallisten kyselyiden helvetti... jokaisella oli jokin kysely, johon täytyi vastata.
Mielenkiintoista siellä oli, että kaikki opiskelijat suunnittelivat uutta käyttötarkoitusta samaan isoon julkiseen rakennukseen. Erityisesti mieleen jäi eräs intialainen tyttö, joka halusi tehdä pytingistä kaikelle kansalle avoimen meditaatiotilan. Hän erittäin fanaattisesti selitti "shakroista" ja miten ne vaikuttivat henkiseen hyvinvointiin. Hänelläkin oli tietenkin kysely, jossa käytännössä kyseltiin millaisista kaikista vaivoista vastaaja on kärsinyt... ahdistus, stressi, päänsärky, väsymys... kaikki on viallisten "shakrojen" syytä. Tietenkin.
Ja loppuviikko menikin sitten ihan mukavasti, kunnes meiltä katkesi lämmöt kämpiltä torstaina. Kukaan ei tietenkään ehtinyt tulla niitä perjantaina fiksaamaan (ja kun tämä nyt ei ollut "emergency" niin hittoako niitä lämpöjä kukaan tulee viikonloppuna korjaamaan), joten oltiin sitten täysi vaatesetti päällä koko viikonloppu, kunnon pultsari look. Oli aivan helvetin kylmä. Sormet kohmeessa näpyteltiin kouluhommia ja kirottiin.
Shakrat meni kyllä niin maan vinoon, että en usko, että ne tulee suoristumaan vähään aikaan.
Ja kun maanantaina ketään ei kuulunut, soitin service deskiin ja saatiin huoltomies... mukava herra, ei siinä mitään. Sanaakaan en ymmärrä, mitä hän selittää, mutta ne avainsanat, muistatteko... epäilen, ettei missään muussa maassa osata tehdä yhtä lämmityksen korjaamista niin monimutkaiseksi kuin täällä. Pitkä tarina... ei avata sitä nyt.
Ratkesiko lämmitysongelma? Ei. Se vaati vielä yhden vihaisen sähköpostin. Oli kyllä ehdottomasti vuoden v-mäisin maanantai. Mutta ehkä tämä viikko tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti