Itse huoneet on aika peruskauraa sänkyineen päivineen, mutta me ollaan ylimmässä kerroksessa ja meillä on kattoterassi..! Ja isot ikkunat! Ja ihan oikea uuni! Ja telkkari, johon pystyy virittämään Netflixin! Ja toi isoin turistikatu on vaan viiden minuutin kävelymatkan päässä!
Oon oikeesti edelleenkin fiilareissa.
Ankea huoneeni.
Kauniin punainen eteiskäytävä.
Keittiö.
Keittiöstä avautuva näkymä ja meijän terassi...!
On tässä rakennuksessa tietysti myös koomisia puolia, kuten kaikissa uusissa (tuli perseenalla rakennetuissa) taloissa. Huoneet on vahingossa numeroitu väärinpäin (mulle oli alunperin merkitty huone 5, mutta jännittävää kyllä, avaimella pääsee vain huoneeseen numero 1). Toisessa meidän vessoista ei lämmitykset pelitä ja lukkokin on asennettu niin, että se näyttää punaista, kun vessa on vapaana ja vihreää kun ovi on lukossa.
Meillä on muuten rakennustyömaa tossa ikkunan ulkopuolella. Tuo semmosta mukavaa pientä tunnelmaa, kun ei ole ikinä hiljaista, sunnuntaita lukuunottamatta...
Näkymä satamaan päin.
Sitten on niitä vähemmän koomisia puolia, jotka liittyy huippuunsa hiottuun brittiläiseen postinumerosysteemiin. Jokaisella talolla on nimittäin käytännössä oma postinumero. Jos vaikka tilaat Amazonista kirjan tai Pizza Hutista netin kautta pizzaa, syötät vain postinumeron; tietokone hoitaa loput. Se tietää, missä sä asut.
Paitsi jos asut uudessa rakennuksessa. Sillon tarina menee niin, että kone alkaa huutaa, että "INVALID POSTCODE! ENTER CORRECT POSTCODE!" Ja sä huudat sille ääneen, että "KYLLÄ TÄMÄ POSTIKOODI ON ##### OLEMASSA!" Ja kone sanoo "ENTER VALID POSTCODE!" Ja sä huudat, että "KUN EN MÄ VOI KUN MÄ ASUN TÄSSÄ OSOITTEESSA!"
Ja sitten ollaan ilman pizzaa. Tai tilaat sen puhelimitse. Tosin pizzakuski melko varmasti eksyy... kokemusta on.
Jotenkin kuvaavaa on myös se, että meillä oli tänään palohälytys (olin just tullut lenkiltä ja onneksi en ollu ehtiny vielä suihkuun). Sitten me seistä törrötettiin ulkona kadunkulmassa, palohälyyttimet piippaa, paloauto tulee sireenit ulvoen... ja se ajaa hirveetä kyytiä koko pytingin ohi.
Kyllä, jopa palomiesten tilaaminen tähän osoitteeseen on siis mahdotonta.
Halloweenikin ehti jo mennä. Täällä porukka oli selkeästi ihan liekeissä tästä kansainvälisestä naamiaispäivästä. Meillä oli ihan huippuhauskaa, sillä pääsin neiti S:n ja sen ystävien kanssa pelaamaan Laser Questia. Tiiättekö? Kuten Mega Zone Jumbossa? (Ennen Kampin "superalkon" paikalla oli samanlainen..? Eikö?) Juostaan pimeässä sokelossa vilkkuva liivi päällä laserpyssyjen kanssa ja kerätään pisteitä ampumalla muita..?
Mä päätin pukeutua vamppyyriksi, vähän niin kuin TrueBlodin Pamelan tyyliin, joten siitä tuli ehkä vähän semmonen tahattoman hutsu kokonaisuus. Olkaa siis iloisia, ettei tästä Laser Questista jäänyt mitään kuvamateriaalia...
Tässä kadulla, jolla asun, on paljon pubeja ja yökerhoja tuonne kaupungin suuntaan mentäessä, joten kun puolen yön jälkeen kävelin kotia kohti, siellä oli aikamoinen meno päällä. Voisin sanoa, etten nähnyt ketään, joka olisi pukeutunut normaaleihin vaatteisiin. Ja mitä typerämpi asu, sen parempi, semmoinen fiilis Halloweenista jäi. Mä en voi ees kuvitella, että Suomessa aikuinen mies pistäisi leopardikuvioisen potkupuvun päälleen ja lähtisi baariin... mutta hei, täällä näin illan ja yön aikana ainakin kymmenen aikuista miestä kissa-aiheisessa potkupuvussa. Yhdessä baarissa oli kaksi tyyppiä, jotka oli pukeutuneet tetris-palikoiksi. Niimpä.
Onhan meillä Suomessa vappu, mutta... en mä tiedä, voiko aikuiset miehet silloinkaan pukeutua potkupukuihin, ilman, että niitä katsotaan vähän oudosti. Eikö ole melko surullista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti