Mä luulen, että elämä äänestyksen jälkeen tulee olemaan todella outoa. Ei enää kaupunkia kierteleviä kovaäänisillä varustettuja autoja, YES -rintanappien tyrkyttelijöitä, jokaisen maanviljelijän ja tavan kaupunkilaisen haastatteluja aiheesta BBC:llä... ja jos Yes-äänet voittaa, voi olla ettei David Cameroniakaan tulla enää ihan hirveästi näkemään.
Mua kauheasti kiehtoo, millasia maailmanlaajusia seurauksia sillä on, jos itsenäisyyttä ajavat voittaa.
Mutta joo... koulussa on ollut ihan jees. Kävin tänäänkin aamulla hikoilemassa tuolla isolla kirjastolla... juoksin portaita ja hyllyjenvälejä... aivan sairasta. Mut sit kun kävelin takasin omalle kampukselle päin kirjat sylissä ja ympärillä oli aivan hirveä kuhina eri suuntaan säntäileviä opiskelijoita, mietin vaan et... kuin siistii. Mä oon ihan oikeesti yliopistossa!
Opiskelu on aika... no... omatoimista potenssiin kymmenen? Periaatteessa koko viikko on kulunut kirjastossa ja koneella, aiheena käytännössä "mitäköhän hittoa mä voisin alkaa tekemään (ja tutkimaan)?" Sinällään aivan mahtavaa, mä voin tehdä just sitä mitä haluan. Mut niin kuin tuo käytännössä mun tutkimus-osiotani ohjaava opettaja totesi... täällä ei voi vain taiteilla. Pitää myös tehdä tutkimusta.
Meillä on joka keskiviikko tunnin luento erilaisista tutkimusmetodeista ja heti sen perään pienryhmäohjausta. Tää jälkimmäinen tulee ainakin ensimmäisen kerran perusteella olemaan tosi mielenkiintoista, koska tässä meijän about 20 ihmisen pienryhmässä on 17 elokuvaohjausta opiskelevaa, pääasiassa miehiä, ja heidän tutkimustensa aiheina ovat esimerkiksi politiikan vaikutus dokumenttielokuviin tai kuinka dokumenttielokuvat vääristelevät todellisuutta ja niin edespäin. Mä en ihan oikeasti muista suurinta osaa näistä aiheista, koska mä en vaan yksinkertaisesti ymmärtänyt mitä ne meinaa. Enikeis... aika iso ero näihin meidän kolmen puvustusopiskelijan ehkä enemmän visuaalisiin ja maanläheisiin aiheisiin.
Mä uskon, että voi olla tosi mielenkiintoista, toisaalta. Mun luokkakaverit oli vähän toista mieltä. Ne ei ehkä tule puhua pukahtamaan siellä pienryhmässä.
Me mennään tänään "luokan kanssa" teatteriin katsomaan näytelmää, jonka nimeä en muista. Hyvä minä. Tää on taas näitä hetkiä. Oon kyllä sinällään aika vaikuttunut kaikista mahiksista, mitä tuo meidän koulu ja koulutusohjelma tarjoaa. Ilmaseks teatteriin..? Öö, tietenkin! Mutta joo, ylläriteatteri, saa nähdä mitä tulee. Jee! Oon aika varma, että joku on kertonut jossain vaiheessa, millasesta näytelmästä on kyse, mutta mulla ei vaan oo minkäänlaista muistikuvaa. Tää on niin kuin eläisi jonkun muistihäiriön kanssa, menee niin paljon energiaa asioiden kielellisessä kääntämisessä pään sisällä, et puolet tippuu matkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti