Asia nousi ajankohtaiseksi, koska mä ilmeisesti näytin niin paikalliselta, että jopa turistit luuli, että mä tunnen koko kaupungin. No, amerikkalaiset neuvoin kyllä aivan väärään suuntaan, en tietenkään tahallani... mutta no... sellaista. Mutta tytön, joka kyseli, missä meijän koulu on, sen mä neuvoin kyllä perille.
Tällä viikolla on tapahtunu aivan hirveesti kaikkea. Mä mielelläni kertoisin hauskasta punk-tädistä, joka opettaa meille elävän mallin piirrustusta (ja -maalausta) ja huutaa, että BE BOLD!!! tai siitä, miten mä neuloin "luihus-sukan" neulekoneella tai meidän ATK-tunnista kakkosten kanssa... mutta mulla ei oo näistä lainkaan kuvamateriaalia, joten säästetään myöhemmäksi. Meillä on myös koulussa krematoriouunin näkönen valtava prässi, jonka käytöstä en ymmärtänyt juuri mitään, koska toiset vaan puhuu niin murtaen että... ei.
Mulla on kuvamateriaalia mun vierailustani kasvitieteelliseen puutarhaan (Royal Botanic Garden). Tää on osa mun projektiani, jota teen koulussa, joten sen takia menin. Alkuun tän mun projektin ja tutkimuksen piti käsitellä 1700-luvun kasviaiheisia kirjontamalleja, mutta nyt se on enemmänkin jotain ihmisten suhteesta teknologiaan kuvattuna kukkien kautta tai vastaavaa... näinkin voi näköjään käydä, kun yrittää olla erilainen.
No, visiitti oli ihan siisti. Tuolla puutarhassa on melkoisen suuret kasvihuoneet, joissa on eri teemojen ympärille rakennettuja ympäristöjä (esihistoriallisella osastolla oli kolme metrisiä saniaisia ja tsekatkaa noita lumpeita..!)
Varoituskylttejä brittiläiseen tyyliin...
Mut tosin potkittiin ulos vartin vierailun jälkeen, koska oli niin tuulista, että lasit olisi saattanut (kuulema) tippua päälle. Sinällään ironista, koska täällä on joka toinen päivä sen verran tuulista, että meinaa lentää kadulla kumoon... olisiko ollut asiallista rakentaa vaikka vähän vahvemmat kasvihuoneet..?
Tänään mä taas olin kirjomassa National Portrait Galleryssa järjestetyssä workshopissa. Kurssin aiheena oli goldwork eli kirjottiin kultalangoin ja kaikenlaisin hienoin metalliputkuloin (mä suuresti epäilen, että kaikille noille nippeleille on ees fiksua suomennosta). Se oli siis historiallista kirjontaa. Tällaista kuvaa pällisteltiin aluksi (siis vannon, että tän skottimaisempaa taulua ei sieltä ihan oikeesti löydy).
Ja sitten lähdettiin kirjomaan tuollaista kivaa liuskaa tuosta liivistä..
Ehkä ei yllättänyt, että melkeen kaikki muut kurssin osallistujat oli sellaisia aika stereotyyppisiä kirjontaa intohimoisesti harrastavia brittirouvia. Mun kanssa samassa pöydässä istui mm. kaksi kuusissa kymmenissä olevaa rouvaa, joista toinen kadotti milloin neulansa ja milloin lankansa... ja sitten joka toinen hetki se pisti sormeensa. Se oli aivan hulvatonta.
Ja kaikki oli niin kauheen tosissaan siinä tekemisessä. Mä kyllä toisaalta ihailen sitä, miten totakin kurssia varten oli kaikille laitettu materiaalit nätisti valmiiksi ja kuvakin piirretty kankaalle.
Ja tässä se sitten on, viiden tunnin aikaansaannos. Ei helkutti.
No, mulla oli ihan kivaa. Tuota kurssia veti Helen McCook, aivan loistotyyppi. Kaikkea sitä pystyy täälläkin tekemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti